Muistutus Vartiosaaren osayleiskaavaehdotuksesta

Vartiosaari 23.8.2015

Vartiosaaren osayleiskaavaehdotus on nähtävillä ja siitä saa antaa muistutuksia 29.1.2016 saakka. Tarkemmat ohjeet löytyvät Vartiosaaren suunnittelun uutiskirjeestä.

Lähetin tänään tämän muistutuksen Helsingin kaupungin kirjaamon sähköpostiosoitteeseen:

Kaupunkisuunnittelulautakunnalle

MUISTUTUS VARTIOSAAREN OSAYLEISKAAVAEHDOTUKSESTA

Vartiosaaren osayleiskaavaehdotuksesta on luovuttava

On valitettavaa, että Vartiosaaren osayleiskaavaehdotuksessa ei ole huomioitu kaavaluonnoksesta jätettyjä kriittisiä lausuntoja ja mielipiteitä, vaan luonnos on lähes sellaisenaan edennyt kaavaehdotukseksi. Jos virastossa olisi tunnustettu Vartiosaaren omalaatuinen luonto sekä valtakunnallisestikin merkittävät kulttuuriarvot, olisi suunnitelmasta luovuttu.

Osayleiskaavaehdotus on ristiriidassa voimassa olevan maakuntakaavan kanssa. Ainoa ratkaisu tähän ristiriitaan on osayleiskaavaehdotuksesta luopuminen. Pyrkimykset muuttaa maakuntakaava osayleiskaavaan sopivaksi tekevät pilkkaa paitsi kaavahierarkiasta, myös niistä arvoista, jotka maakuntakaavassa tulisi tunnistaa.

Myös Helsingin kaupungin antama lausunto Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta tukee nykyistä tilannetta Vartiosaaren ja Ramsinniemen osalta. Lausuntoon liittyvästä käsittelystä voi lukea kaupunginhallituksen kokouksen 30.3.2015 päätöstiedotteesta.

Vartiosaari ei ole taajamatoimintojen aluetta maakuntakaavassa
   

Osayleiskaavaehdotus on ristiriidassa voimassa olevan maakuntakaavan kanssa. Uudenmaan liitto kiinnitti Vartiosaareen huomiota 16.3.2015 Helsingin yleiskaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa, jossa todetaan seuraavaa:

"Voimassa olevassa maakuntakaavassa Vartiosaari on valkoista aluetta, eli sille ei ole osoitettu erityistä seudullista maankäyttöä. Vartiosaarella on valtakunnallista kulttuuriympäristöarvoa (höyrylaivareittien kesähuvila-asutus). Ramsinniemi puolestaan on virkistys- ja suojelualuetta. 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksessa Vartiosaareen ja Ramsinniemeen on osoitettu uutena maakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön ominaisuusmerkintä.

Maakuntakaavassa on ollut tapana osoittaa näin suurille väestömäärille asuntorakentamiseen tarkoitetut alueet taajamana, eikä valkoisena alueena. Saaristossa paljon vähäisemmätkin asutustihentymät, esim. pinta-alaltaan saman kokoinen (noin 80 ha) Suomenlinna (noin 800 asukasta) on merkitty taajamaksi. Kulttuuriympäristöarvot asettavat omat reunaehtonsa alueen suunnittelulle.

Tilanteessa, jossa kasvava väestömäärä lisää yhtä lailla myös virkistyskäyttöpaineita, tulee erityisen tarkkaan harkita uusien vielä rakentamattomien alueiden käyttöön ottoa. Maakuntakaavan muuttamiseksi taajamatoimintoihin tarvitaan enemmän taustatietoa ja vahvempia perusteluja. Vartiosaari voisi vaihtoehtoisesti tarjota oivallisen, seudullisestikin merkittävän virkistysalueen." 

Uudenmaan liiton virkamiehet laativat Vartiosaaren osayleiskaavaluonnokseen erittäin kriittisesti suhtautuvan lausuntoesityksen. Esitys joutui kuitenkin politikoinnin kohteeksi eikä asiantunteva lausunto mennyt sellaisenaan läpi. Valitettavasti tuntuu olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että suunnittelua Helsingin merellisille alueille edistetään luonto- ja kulttuuriarvot unohtaen. Hyvää kaupunkia ei synny, jos vahvuuksien säilyttämisen sijaan kaavoitusta ohjaavat rakennusteollisuuden lyhyen tähtäimen taloudelliset intressit. 

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet eivät tue Vartiosaaren rakentamista

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seudun erityistavoitteet eivät tue maakuntakaavasta poikkeamista. Jos sekä kaavan sisältövaatimukset että valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet katsotaan kokonaisuutena, ei kulttuuriarvoiltaan merkittävän, keskeiseen viheralueverkostoon kuuluvan saaren ottaminen massiiviseen rakentamiskäyttöön ole perusteltua.

Alueidenkäytön suunnittelussa merkittävä rakentaminen tulee sijoittaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen palvelualueelle. Tällä voi perustella täydennysrakentamista Oulunkylään tai asuinalueen sijoittamista Roihupeltoon, mutta raitiotie ei voi olla kestävä peruste suunnitella rakentamista keskelle luontoa paikkaan, jossa raiteita ei ole kuin kaavaluonnoksessa. Miten on mahdollista, että virkamiehistä on täysin luontevaa perustella suunnitelmaa suunnitelmalla itsellään?

Alueidenkäyttötavoitteista löytyy myös tämä maininta: "Raideliikenneverkostoa laajennettaessa on otettava huomioon ympäröivä alueidenkäyttö ja lähiympäristö, erityisesti asutus, arvokkaat luonto- ja kulttuurikohteet sekä maiseman erityispiirteet." Kukaan tuskin kieltää Vartiosaaren ja Ramsinniemen, jonne rakentaminen Vartiosaaresta leviäisi, maisemallista erityisyyttä. Molemmat ovat lisäksi arvokkaita luonto- ja kulttuurikohteita.

Unohtaa ei sovi myöskään tätä Helsingin seutuun liittyvää erityistavoitetta: "Alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat, riittävän laajat ja vetovoimaiset alueet sekä niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus."

Luontoarvojen heikentämistä ei voi oikeuttaa keinotekoisilla ratkaisuilla

Vartiosaari on kokonaisuudessaan ensimmäisen luokan lepakkoaluetta. Siellä tavataan pohjanlepakkoja, vesisiippoja, viiksisiippoja ja korvayökköjä. Kaikki lepakkolajit kuuluvat liito-oravan tavoin tiukan suojelun piiriin eikä suunnittelussa tule ottaa riskejä niiden suojelun suhteen. Luontotietojärjestelmän mukaan Vartiosaaressa on myös arvokkaita kasvi-, lintu- ja geologisia kohteita. Luontojärjestöjen arvometsäesityksessä osa Vartiosaaren metsistä esitetään luonnonsuojelualueiksi ja loput säilytettäviksi LUO-merkinnöin.  

Suunnittelun tulee kaikilta osin perustua riittäviin selvityksiin sekä niiden huomioimiseen kaavatyössä. Erityisesti merelliset selvitykset ovat toistaiseksi puutteelliset. Samalla tulee muistaa asioiden liittyminen toisiinsa. Rantaluonnossa tapahtuvat muutokset heijastuvat vedenalaiseen luontoon, siksi toimenpiteitä vesistöjen läheisyydessä tulee välttää.

On perusteltua katsoa, että Vartiokylänlahti, jonka tuntumassa Vartiosaari sijaitsee, muistuttaa Natura-direktiivin luontotyyppiä 1650 (kapea murtovesilahti). Myös tästä syystä siihen kohdistuvista voimakkaasti ympäristöä muokkaavista hankkeista kuten saaristoraitiotie tulee luopua.

Luontoarvojen heikentämistä ei voi oikeuttaa korvaamalla niitä keinotekoisilla rakenteilla tai viherkerroinmenetelmällä. Viherkerroinmenetelmää tulisi käyttää jo rakennettujen alueiden viherryttämiseen, jolloin sillä on mahdollista lisätä niin viihtyisyyttä kuin hiilinielujakin.

Vartiosaari on keskeinen osa itäistä vihersormea

Vartiosaaren kautta kulkee seudullinen viheryhteys, joka alkaa Laajasalosta ja etenee Vartiosaaresta Ramsinniemen, Meri-Rastilan metsäalueen ja Vartiokylänlahden rantojen kautta kohti Mustavuorta ja Sipoota. Toisin kuin kaava-aineistoihin kuuluva raportti antaa ymmärtää, meri ei estä Vartiosaaren kytkeytyneisyyttä vihersormeen. Meren estevaikutus koskee lähinnä joitakin maanisäkkäitä. Lintujen ja lepakkojen reviirejä ei rantaviiva rajaa ja myös Helsingin kaupungin ylläpitämässä luontotietojärjestelmässä on tunnistettu lepakkojen liikkuminen Vartiokylänlahdella laajemmin. Kasvillisuus jopa hyötyy merestä, sillä kasvit pystyvät levittäytyessään käyttämään hyväkseen vettä ja tuulta. Jos meri olisi kasveille este, olisivat saaret kaikkialla paljasta kalliota.

Laajasalosta Vartiosaaren, Ramsinniemen ja Meri-Rastilan kautta Sipooseen jatkuva alue on Helsingin varsinainen itäinen vihersormi, jonka kytkeytyvyys tulee säilyttää nykyisellään. Se toinen, Uutelasta alkava ja kartalla laajana näyttäytyvä "vihersormi" sisältää mm. golfkentän ja entisen kaatopaikan eikä se siis ainakaan niiltä osin toimi sen enempää luonnon monimuotoisuuden kuin yleisen virkistyksenkään kannalta.

Vartiosaaren, Ramsinniemen ja Meri-Rastilan kautta kulkevan varsinaisen itäisen vihersormen merkitystä korostaa entisestään se, että Uutelasta alkava "vihersormi" tulee koirapuistohankkeen myötä kapenemaan Uutelankanavan kohdalla lähes olemattomaksi.

Vartiosaaren osayleiskaavoitusta on edistetty kyseenalaisin keinoin

Vartiosaaren osayleiskaavoituksen yhteydessä on käytetty keinoja, jotka antavat erittäin huonon kuvan vuorovaikutuksesta ja Helsingin kaupungin toiminnasta laajemminkin. Suunnitelmasta on pyritty tekemään vääjäämätön liittämällä siihen mm. arkkitehtuurikilpailu ja paikallinen energiatalous.

Vartiosaaren osayleiskaavaluonnoksesta sai jättää mielipiteitä 17.6.2015 asti. "Vuorovaikutukselle" annettua painoarvoa kuvaa, että jo päivää ennen mielipiteiden jättämisen takarajaa alkoi Vartiosaaren suunnitteluun liittyvä ARAn, Helsingin kaupungin ja Suomen arkkitehtiliitto SAFAn järjestämä kilpailu, jonka palkintoina jaetaan yhteensä 90 000 euroa.

Vaikka kilpailussa etsitäänkin konseptuaalisia ja yleispäteviä ratkaisuja, on Vartiosaaren käyttäminen kilpailualustana ongelmallista tilanteessa, jossa suunnitelma, johon kilpailu pohjautuu, on paitsi kiistanalainen myös selkeästi maakuntakaavan vastainen.

Toinen kyseenalainen keino liittyy Vartiosaaren ideoimiseen uusiutuvan energian mallikaupunginosaksi. Miksei tällaisia ideoita liitetä vähemmän kiistanalaisiin suunnitelmiin kuten esimerkiksi Pasilan ratapihan alueeseen? 

Kaava-aineisto antaa rakentamisesta epärealistisen kuvan

Kaava-aineistosta syntyy kuva, että iso osa Vartiosaaren luontoa säilyisi, vaikka saareen rakennettaisiinkin. Jokainen rakentamista hiukankin seurannut ymmärtää, että rakentamisen vaikutukset ulottuvat huomattavasti rakennettavaa aluetta laajemmalle.

Osayleiskaavaehdotuksessa todetaan näin: "Kaikkien maankäyttömuotojen alueille, paitsi SL, saa sijoittaa pysyviä ja väliaikaisesti aluerakentamista palvelevia liikenteen, yhdyskuntateknisen huollon ja massahuollon alueita, tiloja ja laitteita. Sijainti ratkaistaan tarkemmassa suunnittelussa selvitysten ja ympäristövaikutusarviointien perusteella."

Käytännössä tämä tarkoittaa, että melkein mikä tahansa kohta Vartiosaaresta olisi mahdollista uhrata läjitykselle, tilapäisille tai pysyville teille tms.

Olisi vastuullista kuvata tällaisen toiminnan seuraukset myös kaavan oheismateriaalissa. 

Vartiosaarta on mahdollista kehittää virkistysalueena

Vartiosaaren suunnittelussa tulisi palata alkuun ja ryhtyä kehittämään saarta virkistysalueena. Virkistyskäyttö on mahdollista ilman siltoja tai muitakaan laajoja infrastruktuurihankkeita. 

Vartiosaarta on moitittu vaikeasti saavutettavaksi, mutta se toimii jo nykyisellään virkistysalueena lukuisille helsinkiläisille ja usein kaukaakin saapuville turisteille. On erikoista, että erityisesti Helsingin kaupunki on pitänyt Vartiosaaren saavutettavuutta ongelmana, vaikka nykyistä tiheämmän vuorovälin vesibussiyhteyden järjestäminen olisi ollut täysin kaupungin omissa käsissä.

Monissa merenrantakaupungeissa (esimerkiksi Tukholma) on onnistuttu järjestämään toimiva vesibussiliikenne, miksei siis Helsingissä? 

Museovirasto on tehnyt Vartiosaaresta suojelualoitteen

Museovirasto on 18.12.2015 esittänyt ELY-keskukselle Vartiosaaren suojelemista rakennusperintölain nojalla. Suojelu olisikin tarpeen, sillä käytännöt ovat osoittaneet, etteivät kaavamerkinnät riitä turvaamaan Helsingin kulttuuriympäristöjä. Näin on käynyt mm. Vuosaaressa, jossa Villa Harbon, Villa Bergbackan, Villa Achilléen ja Sjökullan torpan miljööt ovat kärsineet yleiskaava 2002:n merkinnöistä huolimatta.

Helsingissä on runsaasti mahdollisuuksia rakentaa levittämättä kaupunkirakennetta luontoalueille

Helsingissä on runsaasti mahdollisuuksia tiivistää jo rakennettuja alueita eikä uudisraivaukselle ole todellista tarvetta. Vartiosaaren osayleiskaavaehdotus ei tiivistä kaupunkirakennetta vaan levittää sitä. Siksi se on nykyisessä muodossaan hylättävä. 

Helsingissä 11.01.2016

Hanna-Leena Ylinen