Ramsinniemi 28.7.2015 |
KAUPUNKISUUNNITTELULAUTAKUNNAN JÄSENILLE JA VARAJÄSENILLE
Tarkistettu yleiskaavaehdotus ei tunnista aikamme haasteita
Tarkistettu
yleiskaavaehdotus on palautettava valmisteluun. Kaava ei ota huomioon
sellaisia tulevaisuuden haasteita kuin luonnon monimuotoisuuden
väheneminen ja ilmastonmuutos.
Yleiskaavan ilmastovaikutusten arviointiraportissa on kyllä tunnistettu kaupunkimetsien merkitys hiilinieluina, mutta tällä ei ole ollut vaikutusta suunnitelmaan, joka toteutuessaan poistaisi yli kolmanneksen Helsingin hiilinieluista.
Toisenlainen vaihtoehto olisi ollut mahdollinen. Esimerkiksi Tukholmassa kaupungin kasvuun vastataan täydennysrakentamalla jo rakennettuja ympäristöjä, jolloin viheralueiden menetykset jäävät promilletasolle.
Yleiskaavan ilmastovaikutusten arviointiraportissa on kyllä tunnistettu kaupunkimetsien merkitys hiilinieluina, mutta tällä ei ole ollut vaikutusta suunnitelmaan, joka toteutuessaan poistaisi yli kolmanneksen Helsingin hiilinieluista.
Toisenlainen vaihtoehto olisi ollut mahdollinen. Esimerkiksi Tukholmassa kaupungin kasvuun vastataan täydennysrakentamalla jo rakennettuja ympäristöjä, jolloin viheralueiden menetykset jäävät promilletasolle.
Vuorovaikutusnäytöksiä ei pidä hyväksyä
Yleiskaavaprosessin vuorovaikutus on ollut näennäistä. Laiturilla pidetyissä teemaseminaareissa asukkaiden suurin huoli liittyi viheralueisiin. Toiveista huolimatta KSV ei järjestänyt aiheesta omaa teemaseminaaria. On paheksuttavaa, että mm. yleiskaavapäällikkö Rikhard Manninen on julkisuudessa puhunut kaavasta viheralueita säästävänä, vaikka todellisuus on toisenlainen.
Vuorovaikutuksessa on valuvika, koska suunnittelua ohjaavat tavoitteet päätetään ennen vuorovaikutusta. Perusteltujakaan muutosvaatimuksia ei huomioida, koska niiden sanotaan olevan "tavoitteiden" – siis suunnitelman itsensä – vastaisia. Tällaista kehäpäättelyä ja vuorovaikutuksen näennäisyyttä ei pidä hyväksyä. Ei kerro hyvää Helsingin päättäjistä, jos nyt tarjolla olevan suunnitelman heikkouksia katsotaan läpi sormien.
Esimerkiksi Uudenmaan ELY-keskuksen perusteltuun huoleen maakuntakaavan sivuuttamisesta mm. Vartiosaaren ja Ramsinniemen osalta KSV vastaa vuorovaikutusraportissa näin: "Yleiskaavan aikajänne ulottuu paljon 2. vaihemaakuntakaavaa pidemmälle eikä uudessa valmisteilla olevassa 4. vaihemaakuntakaavassa oteta kantaa taajama-alueisiin. Näin ollen Helsingin uusi yleiskaava pitemmälle aikajänteelle ulottuvana esittää skenaarion ja kaupungin tahtotilan kaupungin kehittämisestä pitkälle tulevaisuuteen. Tästä syystä maakuntakaavat joltain osin näyttäytyvät liian tarkkarajaisesti laadittuina instrumentteina ohjatakseen kaupungin pitkälle ulottuvaa visiota maankäytöstä."
Voisiko maakuntakaavan
ohjaavuuden sivuuttamista enää tätä selvemmin kuvata? Olisi
mielenkiintoista tietää, mistä tulee se "kaupungin tahtotila", joka
pakottaa suunnittelemaan maakuntakaavan vastaisesti raitiotietä ja
asuntoja Vartiosaaren ja Ramsinniemen kaltaisille luonto- ja
kulttuurialueille.
Pikselikaava joustaa vain yhteen suuntaan; luonto- ja virkistysalueiden merkintöjen tulee olla sitovia
Pikselimalli,
jonka ajatuksena on, että hehtaarin kokoiset ruudut
voivat omilla merkinnöillään vaikuttaa vieressä oleviin ruutuihin, ei
sovi luontoalueiden merkitsemiseen. Joustavuus saattaa joissain asioissa
olla
kannatettavaa – voi olla hyödyllistä, jos toimitilojen
sijaan voidaankin rakentaa asuntoja tai päinvastoin – mutta
luontoalueiden osalta merkintöjen tulee olla sitovia.
Maakuntakaavalla, yleiskaavalla ja asemakaavalla on kaikilla omat sisältövaatimuksensa. Jotta eri vaatimukset tulisivat kaavoituskokonaisuudessa huomioitua, ei pitäisi olla käytäntöjä, joilla jokin kaavoitustaso voidaan ohittaa. Jos yleiskaavassa virkistysalueeksi merkittyyn kohtaan asemakaavoitettaisiin asuntoja viereiseen pikseliin vedoten, olisi kaavoitus tältä osin ohittanut yleiskaavan sisältövaatimukset.
Tarkistettuun yleiskaavaehdotukseen on tullut uutena Kivinokan länsireunaan sijoitettu virkistyksen ja matkailun alue -merkintä, jolla varaudutaan Rastilan leirintäalueen toimintojen siirtämiseen Kivinokalle. Tämä olisi tuhlailevaa maankäyttöä ja heikentäisi Kulosaaren kartanon ympäristön luonto- ja kulttuuriarvoja.
Kivinokkaan kohdistuvaa merkintää ei ollut yleiskaavaluonnoksessa eikä yleiskaavaehdotuksen siinä versiossa, josta asukkaat saivat jättää muistutuksia ja josta lausunnot oli pyydetty. Näin ollen Kivinokan leirintäaluevaraus ei ole ollut mukana edes näennäisessä vuorovaikutusprosessissa. Jos lautakunta ei poista merkintää, on kaava joka tapauksessa asetettava uudelleen näytteille.
Uusi näytteille asettaminen johtaisi siihen, että kaavasta päättäisi seuraava valtuusto. Tämä lisäisi prosessin demokraattisuutta, sillä ensi vuonna pidettävissä kunnallisvaaleissa Helsingin luonto- ja kulttuuriympäristöihin kohdistuvat uhat ovat joka tapauksessa nousemassa keskeiseksi teemaksi.
Maakuntakaavalla, yleiskaavalla ja asemakaavalla on kaikilla omat sisältövaatimuksensa. Jotta eri vaatimukset tulisivat kaavoituskokonaisuudessa huomioitua, ei pitäisi olla käytäntöjä, joilla jokin kaavoitustaso voidaan ohittaa. Jos yleiskaavassa virkistysalueeksi merkittyyn kohtaan asemakaavoitettaisiin asuntoja viereiseen pikseliin vedoten, olisi kaavoitus tältä osin ohittanut yleiskaavan sisältövaatimukset.
Kivinokan leirintäalueeseen ei ole voinut ottaa kantaa edes vuorovaikutusnäytöksissä
Tarkistettuun yleiskaavaehdotukseen on tullut uutena Kivinokan länsireunaan sijoitettu virkistyksen ja matkailun alue -merkintä, jolla varaudutaan Rastilan leirintäalueen toimintojen siirtämiseen Kivinokalle. Tämä olisi tuhlailevaa maankäyttöä ja heikentäisi Kulosaaren kartanon ympäristön luonto- ja kulttuuriarvoja.
Kivinokkaan kohdistuvaa merkintää ei ollut yleiskaavaluonnoksessa eikä yleiskaavaehdotuksen siinä versiossa, josta asukkaat saivat jättää muistutuksia ja josta lausunnot oli pyydetty. Näin ollen Kivinokan leirintäaluevaraus ei ole ollut mukana edes näennäisessä vuorovaikutusprosessissa. Jos lautakunta ei poista merkintää, on kaava joka tapauksessa asetettava uudelleen näytteille.
Uusi näytteille asettaminen johtaisi siihen, että kaavasta päättäisi seuraava valtuusto. Tämä lisäisi prosessin demokraattisuutta, sillä ensi vuonna pidettävissä kunnallisvaaleissa Helsingin luonto- ja kulttuuriympäristöihin kohdistuvat uhat ovat joka tapauksessa nousemassa keskeiseksi teemaksi.
Kaava on palautettava valmisteluun
Uusi
näytteille asettaminen ei kuitenkaan ole riittävä toimenpide, koska
mikään ei takaa, ettei uusittukin vuorovaikutuskierros jäisi
näytösluonteiseksi. Hyvän lopputuloksen edellytyksenä on, että
yleiskaavaehdotuksen virheisiin puututaan. Tämä voi onnistua vain
palauttamalla tarkistettu yleiskaavaehdotus valmisteluun.
Helsingissä 5.6.2016
Hanna-Leena Ylinen
Kun katsotaan erilaisten vaikutusten suuruusluokkia, olisi ollut hyvä järjestää oma teematilaisuus viheralueista.
VastaaPoistaMerkittävien vihersormien nakertaminen olisi vastoin tutkittua tietoa siitä, millaisissa kokonaisuuksissa luonto kestää monimuotoisena.
VastaaPoistaErinomainen viesti päättäjille. Samaan tavoitteeseen pyrkii tuore kuntalaisaloite, johon voi tutustua täällä http://tolkkuakaavaan.org/ ja allekirjoittaa täällä: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/2763
VastaaPoistaTerveisin Anu, kuntalaisaloitteen 1. allekirjoittaja
Kiitokset. Kävin vihdoin allekirjoittamassa aloitteen ja suosittelen samaa muillekin helsinkiläisille.
PoistaYleiskaava on merkittävä päätös, joka vaikuttaa ratkaisevasti kaupungin muotoutumiseen tulevina vuosikymmeninä. Lisäksi koko pääkaupunkiseutua pitäisi tarkastella yhtenä kokonaisuutena.
VastaaPoistaYleiskaava pitäisikin palauttaa uuteen valmisteluun ja jättää se kunnallisvaalien yli seuraavalle valtuustolle. Yleiskaavaahan laaditaan kymmenien vuosien päähän. Mihin on nyt tällainen hoppu?
Tarvittaisiin suunnanmuutoskaava. Luontoa on opittava säästämään ja vahvistamaan. Jo rakennettua maata on käytettävä tehokkaammin.
VastaaPoista