Paljon päänvaivaa Hesarista

Helsingin Sanomat on tällä viikolla jälleen kerran aiheuttanut päänvaivaa. Maanantaina Meri-Rastilan osayleiskaava eteni kaupunginhallituksessa, mutta lehden kaupunkisivut ehti kahteenkin kertaan kirjoittaa, että Meri-Rastilaan hyväksyttiin asemakaava.

Virhe on oireellinen, sillä näiden kahden välissä on monta mahdollista vaikuttamisen paikkaa eikä asemakaavaa tältä pohjalta välttämättä siis tule myöhemminkään.

Annoin virheestä palautetta ja oikaisu julkaistiin 29.11.2013 lehdessä. Siinä tosin todettiin, että lopullisen päätöksen asuinalueesta tekee kaupunginvaltuusto. Samalla unohdettiin asian juridinen puoli. On varmaa, että jos valtuusto päätyy hyväksymään kaavan, siitä tullaan valittamaan. 

Oikaisullakaan ei näyttänyt olevan merkitystä, sillä 30.11. sama virhe löytyi pääkirjoituksesta. Palautteen perusteella oikaisu julkaistiin 1.12. Jälleen tosin väärässä muodossa ja väitteellä, että kaupunginhallitus hyväksyi osayleiskaavan.

Tämä on pientä siihen verrattuna, mihin HS on aiemmin pystynyt. Tässä on klassikko keväältä 2012:

Meri-Rastila on mainettaan parempi paikka

Meri-Rastilaa 15.9.2013, kuva Olli Vento.

Olli Vento kirjoitti Helsingin Sanomiin alta löytyvän mielipiteen, joka julkaistiin lehdessä 21.10.2013.

Lisää kiviä ja kallioita Meri-Rastilan metsässä

Edellisessä postauksessani oli kuvia Meri-Rastilan metsän kivistä ja kallioista. Nyt julkaisen lisää kuvia, mutta tällä kertaa rajaus on tiukempi: kaikki tässä esitellyt kivet ja kalliot sijaitsevat kaupunkisuunnitteluviraston tekemän osayleiskaavaehdotuksen alueella. Vaikka unohtaisi Litorinameren aikaisen muinaisrannan ja ison hiidenkiven, joista olen kertonut aiemmin, löytyy alueelta runsaasti ilmeikkäitä kiviä.

Meri-Rastilan oma kivimies.

 
Lisää kivistä ja kallioista:

Kiviä ja kallioita Meri-Rastilassa

Mielenkiintoinen halkeama, kuva Olli Vento.

Meri-Rastilan luontoalueen kivimuodostelmista muistetaan yleensä Litorinameren aikainen muinaisranta eli pirunpelto. Iso siirtolohkare on jo paremmin piilossa, sitä ei tiennyt edes geologi Antti Salla - ennen kuin se näytettiin hänelle viime syksynä.

Meri-Rastilan kivistä ja kallioista löytyy kuitenkin muitakin kiinnostavia muotoja. Muinaisrantakivikko näyttäisi sammaloituneena jatkuvan läpi koko metsän. Lisäksi kivissä ja kallioissa on muotoja, jotka näyttävät syntyneen ihmisten toiminnasta.

Tässä joitakin kuvia alueelta:

Meri-Rastilan laaja muinaisranta pitää säilyttää

Muinaisrantakivikkoa, kesä 2012, kuva: Olli Vento.

Alla on Helsingin Sanomissa 16.1.2013 julkaistu Olli Vennon mielipidekirjoitus Meri-Rastilan muinaisrannasta:

Eeva Berglund toi mielipidekirjoituksessaan hyvin esille tarpeen ottaa Helsingin asukkaat enemmän mukaan kaupungin kehittämiseen (HS Mielipide 10.1.2013).

On aika uudistaa toimintamalleja. Asukkailla on paljon käytännön tietoa kotiseutunsa vahvuuksista ja heikkouksista.

Suunnittelun suurten linjojen ja kaupunkilaisten osaamisen on kohdattava paremmin. Eri kaupunginosien asukkaat tuntevat usein hyvin, mikä heidän kotikulmillaan on arvokasta.

Retki Meri-Rastilan luontoalueelle 7.10.2012

Retki alkoi muinaisrannan tuntumasta, kuva: Olli Vento.

Laajasalolainen vaaliehdokas Piia J. Häkkinen (vihr.) järjesti sunnuntaina 7.10.2012 retken Meri-Rastilan metsään. Oppaina retkellä olivat Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander, biologi Kati Vierikko ja geologi Antti Salla.

Kiviä Meri-Rastilassa

Meri-Rastilan muinaisranta on Helsingin todennäköisesti laajin Litorina-meren aikainen rantakivikko.

Muinaisrantakivikkoa Meri-Rastilassa.

Meri-Rastilan muinaisranta on keskeistä pirunpeltoa laajempi kokonaisuus. Sammaleen peittämää kivikkoa on kaikkialla metsässä ja muinaisrannan yhteys mereen on säilynyt.

Muinaisrannan ohella jääkaudella Meri-Rastilaan kulkeutuneet siirtolohkareet lisäävät alueen geologista merkittävyyttä. Jos Meri-Rastilaan rakennettaisiin KSV:n suunnitelman mukaisesti, mm. kuvassa oleva valtava siirtolohkare joutuisi väistymään.

Tämä valtava siirtolohkare jäisi rakentamisen alle.