Vinkkejä pääkaupunkiseudun lähiluontoon

 

Vuosaarelaiselta luontokuvaajalta Antti Kolilta on ilmestynyt pääkaupunkiseudun retkeilymahdollisuuksia esittelevä kirja Bussikortilla luontoon (Karttakeskus, 2019). Kirja on ajankohtainen, sillä HSL:n vyöhykeuudistus on tehnyt monista Espoossa ja Vantaalla sijaitsevista kohteista helsinkiläisille tavoitettavia AB-lipun hinnalla.

Toisin kuin vuosi sitten ilmestynyt Metrolla metsään, Bussikortilla luontoon ei anna valmiita reittejä, vaan esittelee pääkaupunkiseudun luontoa erilaisten kiinnostuksen kohteiden kautta. Helsingin ympäristössä onkin mahdollista tarkkailla niin lintuja, matelijoita, kasveja kuin geologisia muodostumiakin.

Metrolla metsään

Metrolla metsään -kirja kuvattuna Ramsinniemessä 13.6.2018

Pari viikkoa sitten kohtasin kirjakaupassa yllättävän näyn. Kassajonon tuntumassa sijaitsi pöytä, joka oli täynnä Elli Keisteri-Sipilän Metrolla metsään -kirjoja (Metsäkustannus, 2018).

Yllättävintä oli, että kirjan kannessa metron taustalla näkyi lähimetsäni Meri-Rastilassa. Luonnoltaan monipuolinen Meri-Rastilan metsä puuttui vuosien ajan lähes jokaisesta Helsingin virkistysaluelistauksesta. Metsää ei mainittu esimerkiksi Matti Niemisen ja Eero Haapasen toimittamassa kirjasessa Retkiopas Helsingin luontoon (Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2000). Laiminlyönnille on vaikea keksiä muuta selitystä kuin kaavoitusintressien ennakointi.

Luonto on täällä

Valtuuston 26.10.2016 hyväksymästä yleiskaavasta voi päätellä, etteivät helsinkiläispoliitikot ja kaupunkisuunnitteluvirasto pidä Helsingin metsäistä ja merellistä luontoa kovin arvokkaana. Luonto on heille jossain muualla ja moni uskoo väitteeseen, että paras keino suojella luontoa, on rakentaa mahdollisimman paljon asuntoja Helsinkiin – myös viheralueille.

Mekanismia, jolla Helsingin rannoille ja metsiin rakentaminen suojelisi luontoa muualla Suomessa, ei kukaan ole koskaan avannut. Eikä voisikaan, sillä sellaista ei ole. Asutuksen keskittäminen Helsinkiin ei vähennä metsien talouskäyttöä muualla Suomessa eikä estä yhdenkään huvilan rakentamista järven tai meren rantaan. Pikemminkin kaupunkiluonnon väheneminen heikentäisi luontoa myös muualla, jonne virkistyskäytön paineet kaupungista siirtyisivät. Lisäksi, jos Helsinki tulevaisuudessa aikoo tuottaa energiaa hakkeesta, on siihen tarvittava puu peräisin metsistä.

Kaupunkiluonto ei välttämättä ole vähempiarvoista kuin luonto maaseudulla. Tämän voi todeta paitsi kulkemalla Helsingin rannoilla ja metsissä, myös selaamalla Antti Kolin kirjaa Helsingin muuttuva luonto (Metsäkustannus, 2017). Kirjan kuvat ja teksti osoittavat, että pääkaupungissa on runsaasti elämää.

Pörssimeklarin vuolaat aforismit

Nassim Nicholas Taleb: The Bed of Procrustes, Penguin Books, 2011

Pidin  matemaatikko, pörssimeklari Nassim Nicholas Talebin kirjoista Musta Joutsen ja Satunnaisuuden hämäämä. Siksi ilahduin, kun huomasin kirjakaupassa Talebilta uuden kirjan. Ostin sen isänpäivälahjaksi miehelle, joka ei ole isäni, mutta jota syystä ja toisestakin olen 90-luvun lopulta lähtien kutsunut isäksi.

Vasta kotona huomasin, että The Bed of Procrustes on aforismikokoelma.  Olen pitänyt Talebista hänen röyhkeytensä ja itsevarmuutensa vuoksi. Nyt röyhkeä ja itsevarma Taleb toteaa olevansa tietoinen tyylinsä aforistisuudesta. Totta puhuen hänen tyylinsä on pikemminkin vuolas kuin aforistisen niukka. Jotta hänen tekstinpätkänsä muuttuisivat aforismeiksi, niitä pitäisi hioa ja taas hioa. Mutta rönsyistään huolimatta Talebilla on hyviä ajatuksia – tässä muutamia, jotka olen vapaasti suomentanut:

Tärkeintä on se, mitä emme tiedä

Nassim Nicholas Taleb: Satunnaisuuden hämäämä, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2008

Kun puolisen vuotta sitten aloin lukea matemaatikko ja pörssimeklari Nassim Nicholas Talebin kirjaa Musta joutsen, vierastin aluksi hänen vuolasta tyyliään. Sitten aloin pitää siitä ja lopulta jäin kaipaamaan sitä niin, että halusin tarttua myös tähän vanhempaan teokseen Satunnaisuuden hämäämä. Melkein kaikki käsikirjoituksen lukeneet kustannustoimittajat olisivat halunneet muuttaa tekstiä, mutta Talebin mielestä hänen persoonallisuutensa piti näkyä kirjasta. ”Olen erehtyväinen enkä näe syytä piilotella pieniä puutteitani,” hän perustelee.

Musta joutsen – miksi emme opi, että emme opi?

kirja-arvostelu, Nassim Nicholas Taleb: MUSTA JOUTSEN, erittäin epätodennäköisen vaikutus, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2010

Matemaatikko ja optiomeklari Nassim Nicholas Taleb nimittää erittäin epätodennäköisiä tapahtumia mustiksi joutseniksi. Näin siksi, että ennen Australian löytymistä kaikki empiiriset todisteet osoittivat, että joutsenet ovat aina valkoisia. Ensimmäisen mustan joutsenen näkeminen kumosi vuosituhansia kestäneen uskomuksen.