Metron haavoittuvuudesta

Metro Rastilan aseman tuntumassa, kuva EV.

Olen kahteenkin otteeseen kirjoittanut Helsingin metron haavoittuvuudesta: ensin Elonkehään ja sitten tähän blogiin. Kerran keskustellessani metron kapasiteetin riittämättömyydestä, minulle esitettiin vasta-argumentiksi, ettei kapasiteetti voi loppua kesken, koska metroon mahtuu paljon Helsinkiä isommissakin kaupungeissa kuten Lontoossa ja New Yorkissa. Keskustelukumppaniltani oli jäänyt huomaamatta, että toisin kuin Helsingissä, jossa metro on suunniteltu pitkän i:n muotoiseksi, se isommissa kaupungeissa muodostaa verkoston.

Mikä ihmeen metropoli?

Helsinki kärsii samasta ongelmasta kuin monet muutkin pienet pääkaupungit: huonosta itsetunnosta. Kaupunki kuvittelee, että koolla on väliä ja siksi se haluaisi mieluummin olla iso. Kaupungin johto puhuu metropolialueesta uskoen, että pieni muuttuu suureksi puhumalla.

Metropolin halutaan kasvavan – kuinkas muutenkaan – metron varteen. Ilmastonmuutokseen havahtunut kaupunki on huomannut raideliikenteen olevan vähäpäästöistä. Virkamiehiltä ja poliitikoilta on kuitenkin unohtunut, ettei metro muodosta Helsingissä verkostoa. Jos kaupunki yritetään keskittää metron varteen, kasvaa Helsinki pitkän i:n muotoiseksi.