Metropolin
halutaan kasvavan – kuinkas muutenkaan – metron varteen. Ilmastonmuutokseen
havahtunut kaupunki on huomannut raideliikenteen olevan vähäpäästöistä.
Virkamiehiltä ja poliitikoilta on kuitenkin unohtunut, ettei metro muodosta Helsingissä
verkostoa. Jos kaupunki yritetään keskittää metron varteen, kasvaa Helsinki
pitkän i:n muotoiseksi.
Ne, jotka
pohtivat asutuksen lisäämistä metroasemien tuntumaan, eivät todennäköisesti
itse aja metrolla. Jos ajaisivat, he olisivat huomanneet, että metro on
ruuhka-aikoina jo nyt kapasiteettinsa rajoilla. Vuosaaresta lähtevät metrot
ovat aamuruuhkan aikaan niin täynnä, että osa toiselta asemalta nousevista
matkustajista joutuu seisomaan. Kun tästä mainitsee metropolivisionääreille, heidän
vastaväitteensä on, että automatisointi ratkaisee ongelman. Sekin tosin lisäisi
ruuhka-aikoina kapasiteettia vain seitsemällä prosentilla, mikä hädin tuskin paikkaisi
nykytilanteen. Kalasatamaan ja Vuosaaren Kahvikortteliin tuleville asukkaille tästä
ei enää riittäisi, myöhemmistä hankkeista puhumattakaan. Tämän pohtiminen on
kuitenkin turhaa, sillä automaattimetroa ei tule.
Visionäärien
on myös vaikea ymmärtää, kuinka hauras kulkuväline metro on. Matalimmissa
kohdissa asemien sisäänkäynti on vain noin kaksi metriä merenpinnan
yläpuolella. Ilmastonmuutoksen vaikutukset merenpintaan ovat todennäköisesti
merkittäviä jo tällä vuosisadalla. Useammat samaan suuntaan vaikuttavat tekijät
tulevat ajoittain aiheuttamaan äkillisiä heilahteluja veden korkeudessa. Näin
tapahtui Helsingissä tammikuussa 2005, jolloin saavutettiin nykyinen merivedenpinnan
ennätys +1,51 m. Pitäisi tunnustaa, että Helsingin metro on riskirajoilla,
sillä veden pääsy tunneliverkostoon täyttää luolaston parissa vuorokaudessa.
Metro on
haavoittuvainen myös muuten. Vaihtoehdottomuus on
ongelma metron itäisten pääteasemien tuntumassa asuville. Kun metro ei toimi, me
julkista liikennettä käyttävät olemme lähes motissa. Asetinlaitevika haittasi
liikennettä 20.3.2012 useita tunteja. Tuolloin Kampin metroaseman lattialla istui
ihmisiä ringeissä eikä kukaan näyttänyt uskovan, että metro joskus tulisi. Kuulutuksessa
kehotettiin turvautumaan maanpäälliseen liikenteeseen, mutta useimmat jäivät asemalle,
koska hyviä vaihtoehtoja ei ole. Oman metromatkani korvasin busseilla 70T, 58
ja 98. Aikaa kului tunti normaalia enemmän. Olin silti onnekas, koska mahduin
mukaan. Bussi 58 joutui jättämään ison joukon metropakolaisia Sörnäisten aseman
lähellä olevalle pysäkille.
Kukaan
arkitodellisuutta tunteva, ei visioisi Helsingistä metron varaan rakentuvaa
metropolia. Sellaista pohtivat ne, joille itäiset lähiöt ovat vieraita ja
etäisiä. He haluavat rakentaa Helsingistä monumentin itselleen, mutta eivät
ymmärrä, ettei tästä kaupungista saa Pariisia.
Kauan sitten
konsultit yrittivät opettaa minulle: ”Think BIG.” Sittemmin elämä on osoittanut,
että he olivat väärässä ja oikeassa olivat ne, jotka sanoivat: ”Less is more.”
(Muokattu aiemmin julkaistusta tekstistä.)