Lohiniemenrannassa on muutakin kuin saunoja

Olen blogissani kuvannut Lohiniemenrannan yksityissaunoja niin kesällä kuin talvellakin. Tällä kertaa esittelen rantaa muuten kuin saunojen välityksellä.

Rantaa voi vielä toistaiseksi katsella Hiidenmaankadulla sijaitsevilta kivisiltä pöytäryhmiltä. Tässä on yksityiskohta penkistä:

Hymyilevä penkki.

Ennen saunojen rakentamista Lohiniemenrannassa oli useita epävirallisia uimapaikkoja. Nyt niitä on enää yksi. Tässä on kuva siitä:

Kaupunkirakenteen levittäminen ei ole tiivistämistä

Helsingin Sanomissa oli 16.7.2013 laaja artikkeli kaupunkirakenteen tiivistämisestä. Jutun yhteydessä ollut Kalle Silfverbergin kommentti Uudisraivaus ei ole tiivistämistä ilahdutti, koska olen moneen kertaan joutunut huomauttamaan, että kaupunkisuunnittelijat puhuvat virheellisesti tiivistämisestä silloinkin, kun kyse on kaupunkirakenteen levittämisestä luontoalueille.

Alla on artikkelin johdosta kirjoittamani mielipide, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 20.7.2013:

Lohiniemenranta kesällä - Yksityisten rantasaunojen Meri-Rastila osa II

Villa Harbon sauna.

Maaliskuussa tekemääni kuvakoostetta Yksityisten rantasaunojen Meri-Rastila on katsottu myös kesällä. Koosteen kuvissa saunat ovat lumisia. Jotta blogin lukijoilla olisi kesäisempää katsottavaa, palasin Lohiniemenrantaan kuvaamaan saunat uudestaan.

Lisää kiviä ja kallioita Meri-Rastilan metsässä

Edellisessä postauksessani oli kuvia Meri-Rastilan metsän kivistä ja kallioista. Nyt julkaisen lisää kuvia, mutta tällä kertaa rajaus on tiukempi: kaikki tässä esitellyt kivet ja kalliot sijaitsevat kaupunkisuunnitteluviraston tekemän osayleiskaavaehdotuksen alueella. Vaikka unohtaisi Litorinameren aikaisen muinaisrannan ja ison hiidenkiven, joista olen kertonut aiemmin, löytyy alueelta runsaasti ilmeikkäitä kiviä.

Meri-Rastilan oma kivimies.

 
Lisää kivistä ja kallioista:

Kiviä ja kallioita Meri-Rastilassa

Mielenkiintoinen halkeama, kuva Olli Vento.

Meri-Rastilan luontoalueen kivimuodostelmista muistetaan yleensä Litorinameren aikainen muinaisranta eli pirunpelto. Iso siirtolohkare on jo paremmin piilossa, sitä ei tiennyt edes geologi Antti Salla - ennen kuin se näytettiin hänelle viime syksynä.

Meri-Rastilan kivistä ja kallioista löytyy kuitenkin muitakin kiinnostavia muotoja. Muinaisrantakivikko näyttäisi sammaloituneena jatkuvan läpi koko metsän. Lisäksi kivissä ja kallioissa on muotoja, jotka näyttävät syntyneen ihmisten toiminnasta.

Tässä joitakin kuvia alueelta:

Lehtikatsaus

Helsingin Sanomien vt. vastaava päätoimittaja Riikka Venäläinen kirjoitti 21.6.2013 julkaistussa kolumnissaan Journalisteja ja ihmisiä lehtensä sitoutumattomuudesta. Se kolahti, sillä kuulun niihin, joista Helsingin Sanomien riippumattomuus näyttää kyseenalaiselta. En niinkään ole miettinyt asiaa puoluepoliitiikan kannalta, mutta on aiheita, jotka Helsingin Sanomat joko sivuuttaa tai joita se käsittelee vain tarkkaan valitusta näkökulmasta.

Olin taas kerran hermostunut Helsingin Sanomiin päivää ennen Venäläisen kolumnia, kun rakennusalan pariinkin kertaan palkitsema toimittaja Marja Salmela kirjoitti omassa kolumnissaan WIMBY-ilmiöstä. Oletan hänen kohdistaneen kirjoituksensa mm. kaupunkimetsien puolustajille, joihin itsekin kuulun.

Rakennustyömaan juhannus

Putken ympärillä kasvaa voikukkia.

Juhannuksena rakennustyömaat yleensä hiljenevät kesäloman ajaksi. Hiljaista on myös Meri-Rastilassa Hiidenmaankadun ja Naissaarenraitin kulmassa sijaitsevalla työmaalla - siellä tosin on ollut hiljaista jo pitempään.

Lisää juhannuskuvia:

Mielipide Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista

Näkymä vanhalta Vartiopaikalta itäiseen saaristoon. Kuva Marko Leppänen.

Alla on 16.6.2013 Helsingin kaupungin kirjaamoon toimitettu mielipide Vartiosaaren maankäyttövaihtoehdoista:

MIELIPIDE VARTIOSAAREN MAANKÄYTTÖVAIHTOEHDOISTA

 
Vartiosaarta tulisi kehittää virkistysalueena. Helsingissä on kuitenkin useita runsaasta käytöstä kuluneita ja osin rauhattomia virkistysalueita. Jotta Vartiosaaresta olisi mahdollista saada näille vastapainoa, sen tulisi antaa kehittyä luonnon ehdoilla toimivaksi hiljaiseksi alueeksi. Samalla vaalittaisiin saaren kulttuurihistoriaa, maisemaa ja luonnonarvoja.